Grammojen tai kilojen sijaan timantit punnitaan karaatteina (ei pidä sekoittaa kullan karattiin, joka tarkoittaa puhtautta). Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti mitta-asteikkoa, jossa 1 karaatti = 0,2 grammaa (0,50 karaattia = 0,1 grammaa ja 5 karaattia = 1 gramma).
Kun karaattipaino kasvaa, myös timantin koko kasvaa. Hämmentävästi tämä suhde ei kuitenkaan ole lineaarinen vaan pikemminkin käyrä - joten 2,0-kiloinen timantti ei näytä kaksi kertaa niin suurelta kuin 1,0-kiloinen timantti, kuten alla on esitetty.
Asiantuntijan vinkki 1
Kun vertaat samankaltaisia timantteja, yritä tarkastella niiden mittoja. Joidenkin samanpainoisten timanttien mitat voivat vaihdella huomattavasti. Valitse mitoiltaan laajempi timantti, ja saat suuremman timanttipinta-alan samaa arvoa vastaan.
Asiantuntijan vinkki 2
Tietyt timanttikoot ovat erittäin haluttuja (esim. 0,50ct, 0,75ct, 1,0ct), ja hinnat voivat vaihdella huomattavasti karaatin painosta riippuen. 0,90ct timantti voi olla 10-20 % edullisempi kuin samanlaatuinen 1,0ct timantti, mutta se voi näyttää lähes samankokoiselta, mutta hinnaltaan hyvin erilaiselta.
HISTORIA JA TAUSTA
Termi karat on peräisin johanneksenleipäpuun kreikankielisestä ja arabialaisesta nimestä - kreikaksi Keration ja arabiaksi Qirrat. Kauppias käytti aikoinaan johanneksenleipäpuun (tai johanneksenleipäpuun) kuivattuja siemeniä laajalti vastapainona punnitessaan kultaa, timantteja, jalokiviä ja helmiä, koska niiden paino ja koko olivat suhteellisen tasaiset. On kuitenkin tärkeää huomata, että termi "karaatti" on timanttien osalta eri kuin "karat", jota käytetään kullan puhtaudesta.
Bysantin aikakaudella käytettiin johanneksenleivän siemeniin perustuvia lasikiviä kolikoiden punnitsemiseen, ja kolikoiden paino oli 196 mg, mikä vastaa johanneksenleivän siemenen keskipainoa. Niiden käyttö kuitenkin väheni lopulta, kun huomattiin, että siementen paino ei ollut niiden visuaalisesta yhdenmukaisuudesta huolimatta todellisuudessa yhdenmukainen. Jalokivien painon mittaamista yritettiin standardoida monin tavoin, ja vasta vuonna 1907 neljännessä yleiskonferenssissa hyväksyttiin "karaatti" viralliseksi metrijärjestelmään perustuvaksi jalokivien painon mitaksi.
Vuonna 1913 Yhdysvallat hyväksyi virallisesti "karaatin" jalokivien mitaksi, ja vuonna 1914 Yhdistynyt kuningaskunta ja Eurooppa seurasivat esimerkkiä. Suurin osa timantti- ja jalokiviteollisuudesta oli 1930-luvulle mennessä hyväksynyt standardoidun mitan, joka on edelleen käytössä.
Mitoilla on tärkeä rooli timantin ulkonäössä. Karaattipainon lisäksi on otettava huomioon myös timantin yläreunan etäisyys. Yleinen väärinkäsitys on, että puoli karaattia on puolet yhden karaatin koosta. Itse asiassa puolikaraatti on puolet yhden karaatin painosta, mutta millimetriero pyöreässä kivessä on vain 1,35 mm. Keskimääräinen mitta 0,50-kuutioiselle kivelle on 5,00 millimetriä, kun taas keskimääräinen 1,00-kuutioinen kivi on 6,35 millimetriä. Lataa PDF-opas tästä.
Vaikka karaattipaino voi kertoa timantin koon, myös kiven muoto ja hionta vaikuttavat suuresti siihen, kuinka suurelta tai pieneltä kivi näyttää. Marquise-hionnan kaltainen pitkänomainen muoto voi vaikuttaa suuremmalta kuin pyöreämuotoinen muoto, kuten pyöreä briljantti, vaikka näiden kahden kiven paino olisikin sama. Jos haluat lukea timantin muodoista tarkemmin, klikkaa tästä.
Kun vertaat kahta samanmuotoista kiveä, on kuitenkin tärkeää tarkastella hionta-asteita sekä taulukko- ja syvyysprosentteja, sillä matalammat kivet näyttävät yleensä suuremmilta kuin syvemmät. Myös muut seikat, kuten vyötärön leveys, voivat vaikuttaa siihen, kuinka suurelta kivi näyttää, vaikka ne eivät välttämättä vaikuta kiven laatuun. Jos haluat lukea tarkemmin timantin hionnasta, klikkaa tästä.